VALO VOITTAA

Vähäkyrö 3.2.2013 seurakuntatalo, SK-lauluilta

2 Kor 4:6-7. Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

Syksyn synkeys ja keskitalven pimeys alkaa olla voitettuna. Kun päivä on pilvetön, on kirkkaus valkoisilla hangilla jo sanoin kuvaamaton. Vietämme tänään Valon ja valon päivää.

Nykyinen Raamatunkäännös sisältää 224 kertaa sanan valo. Aivan aluksi Jumala loi taivaan ja maan, mutta seuraavaksi tulikin sitten valo. Jo Raamatun kolmannessa jakeessa kerrotaan, miten Jumala loi valon sanoilla ”Tulkoon valo!” ja valo tuli (1Moos.1:3).

Myös Jouluevankeliumissa me aistimme suuren valon läsnäolon (Luuk. 2:9-10): Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle”.

Kolmas Raamatun kohta, jossa valo loistaa kirkkaasti on (Matt.4:16): ”Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus”. Näillä sanoilla Jeesus osoitti, että profeetta Jesajan ennustus oli hänessä täyttynyt. Valo on aina tuonut mukanaan maailmaan suuria muutoksia.

Näinä päivinä on Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta kuultu synkkiä uutisia. Synkkä oli Damaskoksen kristittyjen tilanne myös Paavalin aikoihin. Hän oli matkalla sinne vangitsemaan kaupungin kristittyjä. Pimeä kiihko oli vallannut hänet, mutta matkalla Damaskokseen Paavalin elämään tunkeutuikin Jumalan häikäisevä valo, joka ihan sokaisi hänet. Paavalille kokemus oli niin valtava, että hän vertaa kääntymistään maailman luomiseen. Hän oppi tuntemaan Jumalan kirkkauden, joka säteilee Kristuksen kasvoilla. Paavali koki uuden luomisen, hänessä alkoi uusi elämä. Kirkkaus oli niin valtava, että Paavali koki myös kutsun lähteä rakentamaan uutta luomakuntaa Jumalan sanalla, levittämään kokemaansa Evankeliumin valoa. Valo synnyttää uskoa ja usko uutta elämää.

Kun kevään valo kasvaa, se herättää luomakunnan uuteen eloon. Se saa aikaan käsittämättömiä asioita. Se murtaa jään, se sulattaa lumet, se saa kasvikunnan viheriöimään ja linnut laulamaan. Kevään auringossa on todella valtava, uutta luova voima.

Jumalan väärentämättömässä Evankeliumin sanassa on vielä suurempi voima. Se sulattaa synkät, routaiset sielut synninunesta. Se saa herätyksen tuulet humisemaan. Se saa ihmiset kulkemaan tietä, joka vie taivaaseen. Se kirvoittaa ihmismielissä, kevätlintujen tapaan kiitoslaulun.

Kristuksen kasvoilla loistaa Jumalan rakkauden kirkkaus. Se kirkkaus kertoo, että kaikki sinun syntisi on Jeesus maksanut Golgatan ristillä. Olet lunastettu, olet taivaan perillinen. Kun olemme oppineet tuntemaan tuon kirkkauden, meitäkin kutsutaan levittämään sitä eteenpäin. Meitä kutsutaan heijastamaan Kristuksen kirkkautta tähän hengellisesti pimeään maailmaan.

Tiedämme, että saviastia on hauras. Se rikkoutuu helposti. Meidän aikana sille ei anneta paljon arvoakaan. Aarre saviastiassa ei tarkoita sitä, että Raamattu olisi jotenkin hauras saviastia, jossa suunnaton Evankeliumin aarre on. Evankeliumi, Jumalan sanan aarre löytyy kyllä juuri Raamatusta, mutta sitä Paavali ei tässä tarkoita. Apostoli on edellä ylistänyt virkansa suuruutta, jopa uuden luomakunnan rakentajan viraksi, nyt hän kuitenkin vertaa itseään hauraaseen, halpaan saviruukkuun. Jumala käytti ja käyttää valtavassa työssään heikkoa, syvälle langennutta ihmistä. Näin Evankeliumin voima ymmärretään paremmin olevan peräisin Jumalasta eikä ihmisestä. Jos kuninkaat korskeiden sotilaiden avustamana olisi viemässä sanomaa, olisi vaikeampaa erottaa, onko oppi Jumalasta vai ihmisestä. Luulen, että Jumalan on myös helpompi saada käyttöönsä särkyneen saviruukun kappaleista koottuja ihmisiä, kuin ylhäisiä hoviherroja. Sinäkin olet armahdettuna syntisenä sovelias heijastamaan Jumalan rakkauden kirkkautta. Saamme lähteä, kilpaa kevätauringon kanssa, heijastamaan Jumalan kirkkautta ja hyvyyttä. Saamme olla herättämässä uutta elämää.