Syntien tunnustaminen - Kristus puolustaa meitä
1 Joh 2:8–3:2 (UT2020)
”Jos sanomme, ettemme
ole syntisiä, petämme itseämme emmekä puhu totta. Jos taas tunnustamme
syntimme, antaa uskollinen ja oikeudenmukainen Jumala ne meille anteeksi ja
puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä,
väitämme Jumalaa valehtelijaksi emmekä elä hänen sanansa mukaan.
Kirjoitan teille tästä, rakkaat lapset, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku
kuitenkin tekee syntiä, meitä on Isän luona puolustamassa oikeamielinen Jeesus
Kristus. Hän on uhri, joka sovitti meidän syntimme – eikä vain meidän vaan koko
maailman.”
Sana varoittaa
välinpitämättömästä suhtautumisesta syntiin. Synti on Jumalan edessä aina
kauhistuttava asia. Sovittamaton synti vie ihmisen iankaikkiseen kadotukseen.
Ensimmäinen virheemme
on se, että uskomme itsemme synnittömiksi. Luulemme kehittyneemme ihmisenä
Jumalan vertaiseksi. Siihen samaan syntiin lankesivat jo Aatami ja Eevakin.
Pyhitysoppi ymmärretään niin väärin, että luullaan olevamme kokonaan pyhää ja
synnitöntä. Näin uskoessamme me eksytämme itsemme. Raamatun Sana todistaa
toista: "Jokainen on poikennut pois ja kirkkautta vailla".
Täysin Pyhää ei ole muuta kuin Jumala ja Hänen poikansa Jeesus Kristus.
Toinen virhe on se,
että emme huomaa omia syntejämme. Emme samentuneilla sielumme silmillämme
huomaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Hyvin moni luulee itsensä synnittömäksi,
kun ei ole maallisessa tuomioistuimessa rangaistukseen tuomittu, eikä elä missään
julkisynnissä jne. Valitettavasti Jumalan Sana näyttää meidät kaikki syntisiksi
ja kadotuksen omiksi. Ei yhden yhtäkään ole synnitöntä. Jos väitämme, että emme
ole syntiä tehneet, silloin me teemme Jumalan valehtelijaksi, koska Hänen
Sanansa osoittaa meidät syntisiksi. Jos synti ei sinua vaivaa, olet
vaarallisella tiellä. Saamme pyytää hartaasti, että Jumala saisi näyttää meille
meidän syntisyytemme.
Synti jää meihin
viimeiseen hengenvetoomme saakka. Siitä emme pääse eroon. Siitä huolimatta
meidän tulee taistella kaikella voimalla syntiä vastaan. Sana on kirjoitettu,
ettette syntiä tekisi. Jos me tunnustamme syntimme, on Jumala uskollinen ja
vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät
kaikesta vääryydestä. Katuvalle annetaan synnit anteeksi, syntiä
tunnustamattomalle ne luetaan syyksi iankaikkiseen kadotukseen.
Viikon aihe on itsensä
koetteleminen. Käännä katseesi sielusi syvyyksiin. Tarkastele taivaltasi
Jumalan Sanan valossa. Oletko rakastanut Jumalaa yli kaiken? Oletko rakastanut
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi? Olet selittänyt asiat naapuristasi aina
parhain päin. Oletko auttanut naapuriasi kasvattamaan omaisuuttaan? Oletkos
koskaan tehnyt huorin katsomalla himoiten muuta kuin puolisoasi? Oletko koskaan
puhunut toisesta ihmisestä pahaa, tiedätkö, se on murha? Luetteloa voisi jatkaa
loputtomiin. Minä olen syyllinen, sinä olet syyllinen. Syyllisyys kysymyksessä
olemme kaikki tasa-arvoisia. Syntistä sakkia kaikki. Olemme Jumalan tahdon
rikkonutta surkeaa joukkoa. Koko elämänasenteemme on Jumalan vastainen. Turha
meidän on sitä kierrellä tai peitellä. Jumala näkee meidät kaikki. Kadotus
olisi meille oikeudenmukainen paikka.
Ystävä, joka näet ja
koet syyllisyytesi, nosta katseesi ylös sielusi syövereistä Jeesuksen
pyhyyteen. Sinulle kuuluu myös anteeksiantamuksen sana. Jumala on valmistanut
sinulle armahduksen Jeesuksessa. Sinä saat armosta vastaanottaa pelastuksen.
Sinulta ei edellytetä mitään hyvää, ei uhria, ei tekoja. Sinä saat uskossa
vastaanottaa armon. Ystävä Rakas! Sinä saat uskoa kaikki syntisi
anteeksiannetuiksi Jeesuksen kalliissa nimessä ja sovintoveressä. Saat
armahdettuna syntisenä iloita autuudestasi, jo nyt ja iäti taivaassa. Tämä
tarjous on voimassa kaikille, ei vaan sinulle ja minulle, vaan kokomaailma on
autuas, Jeesuksen veren ansiosta! Siitä saamme nauttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti