EPISTOLASANANEN 29.08.2021

(Kirkkoraamattu 1933/38: Room. 13:8-10)

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttymys. 

Useissa Raamatun kohdissa korostetaan sitä, että rakkaus peittää lain tai sama asia ilmais­taan toisilla sanoilla. Samoista asioistahan tässäkin on kysymys. Mutta toisaalta Raamattu korostaa lain pysyvyyttä ja ehdottomuutta. Evankeliumissa Jeesus itse sanoo, että rakas­ta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi ja lisää "näissä riippuu laki ja profeetat". Onko tässä risti­rii­taa? Kolme näkökulmaa tähän asiaan.

Asiaa pohdittaessa on meidän hyvä huomata rakkaus -sanan erilainen merkitys eri tilanteis­sa. Meis­sä ihmisissä on rakkauden, jonkinlai­sen hy­vänolon tunne tai jonkinlainen yleinen hy­vän­tahtoisuus. Oi­kein hyviä ja kehittämisen arvoi­sia asioita nämäkin.

Mutta jos ainoastaan tämä inhimillinen tunne meitä ohjaa elä­mässämme, laki jää kyllä täyttämättä. Jos ajattelemme näitä ajallisia velvoitteitamme lähimmäisiämme ja ympärillämme olevaa hätää kohtaan, jäämme aina velkaa lähimmäi­sellemme. Emme koskaan voi sanoa, että nyt olen täyttänyt velvollisuuteni viimeistä piirtoa myöten. Aina löytyy lisää ja lisää autettavia ja hoivattavia. Harjaantumista tälläkin alueella varmaan tarvitaan meidänkin keskuudessam­me. Vielä on paljon tehtävissä lähellä ja kaukana olevien lähimmäistemme auttamiseksi hengellisesti sekä aineellisesti.

Mutta rakkaudessa on toinen aivan toisenlaisia ulottu­vuuksia saava merkitys, se rakkaus joka am­mentaa voimansa Kristuksen rakkaudesta. Ei hyväntahtoisuudella voida lakia täyttää, mutta jos me kuljemme Jeesuksen rakkauden ohjaa­mina, on omatuntomme herkkä ja kilvoit­telem­me käskyjen täyttämisessä, me varomme tekemästä lähimmäisellemme mitään pahaa.

Vaikka usko meissä olisi mielestämme vahva­kin, kilvoituksemme hyvä, tulee rikkomuksia kuitenkin. Emme pystyneetkään rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Juma­laa yli kaiken. Lain sana pääseekin vielä muis­tuttamaan ja tuomitsemaan. En onnistunut vaikka Jeesukseen uskonkin, vaikka yritin Hänen ohjeiden mukaan naapuriin suhtautua. Eikö rakkaus täyttänytkään lakia?

Tulee kolmas näkökulma. "Jeesuksen rakkaus on se niin suuri".  Laki seisoo myrskyjenkin kes­kellä ikuisesti yhtä lujana, yhtä ankarana, yhtä tuomitsevana.  Mutta Jeesuksen rakkaus meitä vajavaisia kilvoittelijoita kohtaan peittää kaiken lain vaatiman. Golgatan uhrin ansiosta on kaikki meidän syntimme sovitettu Jumalan edessä. Jeesus antoi henkensä rakkaudesta langennutta ihmiskuntaa kohtaan. Jeesus vuodatti verensä sen vuoksi, että Hän rakastaa juuri sinuakin. Ei hän kuollut vain joidenkin 2000 vuotta sitten elänei­den juutalaisten puolesta, vaan juuri sinun puolestasi. Tässä on huikein näköala rakkaus -sanan sisältöön. Antoi henkensä kaikkien syntien sovitukseksi. Tämän rajattoman rak­kauden suojaan me saamme tulla, kun laki syyttää ja vaatii lisää ja lisää rakkaudentekoja. Laki yrittää näännyttää ja masentaa, mutta kaikki sen vaatimukset on Jeesus täyttänyt. Tämä rakkaus ei jätä pienintäkään murusta lain vaatimuksista täyttämättä. Jeesus sanoi Golgatan ristillä: "Se on täytetty". Se tarkoitti monta asiaa, lakiakin.

Käykäämme usein rakkauden lähteelle, Jee­suk­sen luo. Saamme kantaa hänen eteensä kaikki rakkaudettomuutemme, itsekkyytemme. Tämän lähteen äärellä olemme täällä juhlilla ol­leet. Olemme saaneet olla kokemassa an­teeksiantamuksen voimaa ja vielä nytkin saamme jäädä uskomaan kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kal­liissa sovintoveressä.(Laihia Kyrönmaan Evankeliumijuhla 10.09.1995)