EPISTOLASANANEN 22.8.2021

APT 3:6-9
Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa.

 

Pietari ja Johannes olivat menossa pyhäkköön rukoushetkellä, kun he temppelialueella kohtasivat ramman kerjäläisen. Kerjäläinen odotti saavansa heiltä almun. Pietari näki hänen katseestaan, että hän uskoi voivansa tulla terveeksi. Miehen terveeksi tulemisen usko joutui koetukselle, kun Pietari käski Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä hätä nousemaan ylös. Mies uskoi, nousi ja parantui. Hän meni heidän kanssaan hypellen ja Jumalaa ylistäen temppeliin sisään.

 

Viikon aihe on Jeesus parantajamme. Mikä on sinun sairautesi jonka haluaisit viedä Jeesuksen eteen. Onko ongelmia sydämen kanssa vai prakaako polvet? Kannatko ruumiissasi kenties riuduttavaa kasvannaista? Kaikki psyykkiset ja somaattiset vaivat saat rukouksessa kantaa Jumalalle ja myös uskoa, että Jumala antaa sinulle juuri sen avun mikä on sinulle tarpeellinen.

 

Ovatko nämä sairaudet sittenkään niitä vaarallisimpia tauteja. Olisiko kuitenkin kaikkein vaarallisin se Adamin perinnöllinen tauti eli synti. Syöpä, sydänsairaudet ja nivelrikko vaivaavat vain tämän elämän ajan, mutta synti saattaa kantajansa iankaikkiseen tuskaan. Olisiko meille tärkeintä hakea apua juuri tähän vaivaan. Ruumin vajavuudet, sairaudet ja vammat me kaikki tunnistamme niiden kipujen ja oireiden vuoksi. Synti on niin ovela, että sen oireita me emme tahdo edes huomata. Tauti itse pyrkii myös peittämään sen oireet. Vähättelemme synnin ajallisiakin seurauksia selittämällä, että kaikkihan niin tekee. Helposti odotamme ja pyydämme almuja vain ajallisiin sairauksiin tajuamatta sitä, että meillä on tarve ja mahdollisuus parantua myös iankaikkista tuskaa aiheuttavasta taudista.

 

Rampa mies temppelin pihalla ei pyytänyt parannusta vammastaan, vaan helpotusta koko elämäänsä. Aivan vieras ihminen tarjosi hänelle apua, jota hän ei edes osannut pyytää. Kuitenkin hän heti uskoi parantumisen olevan mahdollista. Ehkä hän oli kuullut suuria ihmetekoja tehneestä miehestä, joka oli teloitettu. Ehkä hän oli nähnytkin Jeesuksen. Kun Jeesuksen nimessä rampaa kehotettiin nousemaan, hän uskoi ja parantui. Pietari ei käyttänyt kirurgin veistä, ei mitään lääkettä. Mies parantui, kun hän uskoi.

 

Minä saan välittää sinulle samanlaisen sanoman, kuin Pietari välitti rammalle miehelle. Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, saat uskoa syntisi anteeksi annetuiksi. Kaikki Adamista periytyvät synnit, kaikki meidän itse tekemät synnit, kaiken sen mikä erottaa meitä Jumalasta kaiken sen, mikä on viemässä meitä kadotuksen, iankaikkiseen tuskaan, sen saamme uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Aivan samoin kuin rampa mies, mekin voimme parantua tuosta vaarallisesta taudista. Jeesuksen anteeksiantava käsi on ojolla sinua kohti, että tarttuisit siihen. Kun sinä tartut käteen, se vetää sinut ylös synnin kadottavasta orjuudesta. Siihen ei tarvita lääkettä, ei tekoja, vain uskoa. Kaikki on valmiiksi tehty Golgatalla, jossa Jumala uhrasi Poikansa meidän ja koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesuksen veri on vuotanut meidän tähtemme. Tartu käteen ja nouse. Usko pelastuksesi Jeesuksen kautta, armosta.

 

Mitä olisi tapahtunut, jos rampa mies ei olisi tarttunut ojennettuun käteen ja uskonut parantumisen mahdollisuuteen ja olisi jäänyt pyytämään ja vaatimaan ohikulkijoilta suurempia almuja? Hän olisi kenties saanut joskus isompiakin lahjoituksia, olisi saattanut elämän murheet vähäksi aikaa hellittää, mutta hän olisi jäänyt kerjäläiseksi lopuksi ikää. Kun hän uskoi, hän tuli terveeksi ja hänen asemansa muuttui kertaheitolla aivan uudeksi. Niin uudeksi, että se pani hyppelemään ja ylistämään Jumalaa.

 

Kalliisti lunastettu ystäväni! Tartu sinäkin Jeesuksen ojennettuun käteen. Usko syntisi anteeksi. Silloin sinun tilanteesi muuttuu kokonaan uudeksi. Silloin sinut siirretään kadotuksesta iankaikkiseen iloon. Sinä joka olet teoillasi oikeutetusti ansainnut iankaikkisen kadotustuomion, sinut kertaheitolla siirretäänkin taivaan kansalaiseksi täysin armosta, ilman mitään ansioita tai omia tekoja. Se on vain uskallettava uskoa omalle kohdalleen. Älä keskity pyytelemään ajallisia almuja, keskity tärkeimpään, iankaikkisen elämän löytämiseen. Tänään me saamme lähteä täältä kokoustilasta hyppien ja Jumalaa ylistäen syntinen on saanut armon. Kadotustuomion alainen on löytänyt iankaikkisen elämän.

 

Lopuksi palaan vielä noihin ajallisiin sairauksiin. Ei niitä tule vähätellä. Ne aiheuttavat meille tuskaa ja ahdistusta. Me saamme ja meidän tulee kantaa omia ja läheisten sairauksia rukouksessa Jumalan eteen. Ihmistä koh­dannut sairaus ei ole merkki vajavaisesta uskon­elämästä. Se miksi Jumala sallii sairauden, jää meille usein arvoitukseksi. Se on niitä Jumalan suuria aivoituksia, joita me emme ymmärrä. Lupauksensa mukaan Jumala kyllä  kuulee kaikki rukouksemme, mutta toiselle hän antaa terveyttä, toisen tauti ei parane. Tämäkin on niitä Jumalan suuria tekoja. Sille, että tauti ei parane, on Jumalalla oma tarkoitus, joka kerran perillä sekin selviää. Saamme pyytää terveyttä ja parantumista ja sitten jättää asiat Jumalan kaikkitietävään hoitoon.

 

Jumala voi sallia ruumiillisen sairauden jäävän meihin, mutta Adamin lankeemuksen aiheuttaman sairauden Jumala haluaa parantaa jokaisesta. Jumalalla on suunnitelma, että jokainen pelastuisi. Sen vuoksi hän lähetti Poikansa maailmaan kärsimään ristillä. Joka uskoo hän pelastuu. Vaikka ruumis olisi kuinka rujo, henkilö voi hengellisessä mielessä hyppiä ilosta ja ylistää Jumalaa. Hypitään yhdessä, koska kaikki olemme autuaita Jeesuksen ansion tähden.

(Puhe Seinäjoella 6.9.2006)